5000 kiiltää silmissä jälleen

Aika tarkkaan kolmen kuukauden tauko tuli juoksun suhteen pidettyä. Osaltaan syynä oli kovat pakkaset ja aikaisemmat kokemukset rasitusastman suhtautumisesta siihen. Loppuvaiheessa syyksi tuli varmaan oma laiskuus. En vain jaksanut noistaa takap… persettä penkistä ja lähteä juoksemaan. Pari viikkoa minä siitä taisin puhua. “Ensi viikolla aloitan juoksemisen uudestaan”.

Komennus kävi

Niin siinä sitten kävi. Vaimo vain totesi yksi ilta että nyt ala mennä. Oman laiskuuden kanssa oli hyvä jäädä kotia ja tekosyitä löytyi. Onneksi rakas vaimo komensi. Nyt taas haluttaa lähteä juoksemaan.

Kolmen kuukauden talvitauko ei ollut vaikuttanut juoksukuntoon pahastikaan. Nyt pari juoksua on takana (joista toisella Runkeeper tallensi vain ajan eikä reittiä), toki aavistuksen keveämmin vedettynä, mutta ohjelmassa pystyi jatkamaan siitä mihin jäi. Varmasti (lähes) joka sunnuntainen sulkapallo on auttanut asiaa.

Viisi tonnia on tavoitteena ja ohjelma on puolivälissä.

Tulevaisuus auki reenin suhteen

Tulevaisuus vähän mietityttää juoksun suhteen. Kuun vaihteessa alkaa remontti meidän uudessa, -68 rakennetussa talossa. Aika on vuorokaudessa hieman rajoitettu mutta juoksun yritän jotekin saada mahtumaan mukaan. Jos ei muuten niin viikonlopulla käyn juoksemassa vähän pitempää lenkkiä sitten. Remonttiin on varattu kuukausi, joten pitkästä sovittelusta ei ole kyse. Silti aavistuksen mietityttää kun aloitus on näin tuore.

Ajan kanssa tässä edetään, toiveissa on jonkun sortin maraton. Nonni, nyt se on sanottu! Minä haluan juosta maratonin. Mutta juostaan se 5k ensin.